maanantai 1. joulukuuta 2008

Eka lunkka

Voi vitsi kun nyt arvais kumpaa jänskätti enemmän, minua vai armastusta. Nuoriso oli tiukasti unten mailla kun rapistelin kalenterini 1. luukun auki. Kissat mulla oli sitten loppujen lopuksi kaverina ja innokkaasti olivatkin.

Suloinen kranssi paljastui Auliinan tekemästä kalenterista ja muistutti minua siitä, että kyllä kantsisi nyt kaivaa joulukoristeista esiin se 1:1:een kranssikin tuonne oveen. Ehkä se toisi hieman jouluntuntua tähän synkkyyteen. Se ei tosin oo pyörylä vaan syrän.

Uskokaa pois, joulua kohti mennään ja kiivaasti!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Suloisen kranssin sait. Ihanaa, kun alkoi joulukuu ja pääsi paketteja aukomaan!

Anonyymi kirjoitti...

En millään viekkauvella, enkä vääryyellä, vaan oman hyvän luontoni tähren, vai miten se ny oli? Tahdon siis mitä kunnioittavimmin luovuttaa blogini välityksellä sinullle tunnustuksen joka sinulla jo on. (Otappa tusta selevä)

Ja sitten kehun vielä komian kyntteliseinä jutskan, jonka vääntelit: Näyttää tosi hyvältä (eli kyllä maalilla saa ihmeitä aikaan =P )